Kerää luonnosta askartelumateriaalia yhdessä lasten kanssa
Siilin ruokinta
Siili on mukava mutta myös hyödyllinen seuralainen pihapiirissä, joka muun muassa syö tuhohyönteisiä. Siiliä voi avittaa säilymään ja viihtymään lähiympäristössä tarjoamalla sille ruokaa ja pesäpaikan. Siili viettää vuodesta 6-7 kk talvihorroksessa, josta se selviää kesän aikana keräämänsä rasvakerroksen avulla. Siilin paino saattaa laskea talven aikana jopa 60 %, joten ravinnon turvaaminen on tärkeää etenkin keväällä talven jälkeen ja syksyllä ennen horrosta.
Tarvikkeet:
- Siilille sopivaa ruokaa
- Matalat astiat ruokia ja vettä varten
Työohje:
- Paras vaihtoehto siilin ravinnoksi on sen luontainen ravinto, mutta hyviä vaihtoehtoja ovat muun muassa kissan ja koiran murot (liotettuna) ja purkkiruuat sekä makkarat. Sopivaa ruokaa on myös rouhitut maapähkinät sekä kypsennetty suolaton kala tai liha.
- Juomaksi siilille pitää olla tarjolla koko ajan raikasta vettä.
- Pese siilin ruoka ja juoma-astiat päivittäin ja pese sen jälkeen kädet huolellisesti tai käytä kertakäyttökäsineitä.
- Ruoki siiliä hämärän tullessa, sillä siili on yöeläin.
- Kesäruokintaa ei suositella esimerkiksi siksi, että kuumalla taudit leviävät helposti ruokintapaikoilla ja siilit saattavat lihota liikaa. Lisäksi siilien tulisi tulla toimeen ilman ihmistäkin.
- Syksyllä siili hyötyy ruokinnasta eniten ja sitä tuleekin jatkaa niin kauan kuin siilit käyvät ruokailemassa.
Ohjaajalle: - Siilille ei saa antaa lehmänmaitoa, raakaa lihaa tai kalaa, mausteista tai suolaista ruokaa, leipää tai hyvin teollisia ruokia, jotka voivat sisältää mm. paljon lisäaineita.
- Siilin poikaset alkavat liikkua heinäkuussa, joten siilejä voi ruokkia kesälläkin, mutta tällöin on erityisesti huolehdittava siilien ruokapaikkojen ja astioiden puhtaudesta.
Lisätietoja: www.siilikiikarissa.fi
Huovutetut eläimet
Kevät on lampaiden sesonki aikaa: lammas karitsoi noin kerran vuodessa, yleensä keväällä 1-3 karitsaa, lampaat myös keritään keväällä ja usein toistamiseen syksyllä. Lammas on monipuolinen kotieläin, sillä siitä saadaan lihaa, villaa ja turkiksia. Pienten karitsoiden näkeminen on monelle elämys ja aktiviteetiksi voi lisätä lampaan villaan ja sen käsittelyyn tutustumisen sekä huovuttamisen, josta jokainen voi muotoilla itselleen vaikka oman lampaan.
Tarvikkeet ja työvälineet:
- Huovutusvillaa
- Mäntysuopaa
- Paperia ”muotin” tekemiseen
- Pesuvati, sakset, teippiä, neula
- (Vanua, villalankaa)
Työohje:
- Suunnittele malli (esim. lammas) ja piirrä se paperille. Leikkaa kuvio irti paperista ja jos teet siitä kolmiulotteisen (esim. jalat), teippaa ulokkeet kiinni.
- Päällystä malli kauttaaltaan huovutusvillalla.
- Huovuta. Kastele villa lämpimällä saippua vedellä ja ala hieroa sitä sormilla pyörivin liikkein. Lisää lämmintä saippuavettä välillä ja jatka huovuttamista, kunnes kuidut ovat kiinnittyneet toisiinsa ja on muodostunut tiivis pinta.
- Leikkaa viilto sopivaan paikkaan ja poista paperimuotti sisältä. Täytä työ villalla tai vanulla.
- Pistele/neulo viilto umpeen.
- Huuhtele työ lopuksi kuumalla ja kylmällä vedellä. Anna kuivua.
- Työn voi koristella esimerkiksi neulomalla siihen kuvioita erivärisillä langoilla.
Lisätietoa lampaasta: http://openetti.aokk.hamk.fi/info/opiskelijoidentyot/lammas/index.htm
Lisätietoa huovutuksesta: http://www.4h.fi/@Bin/29442/huovutusohje_ctaso.pdf
Iloiset kukkaruukut
Vanhoja ja tylsiä kukkaruukkuja voi uusia maalaamalla ne uudelleen akryyliväreillä. Maalattavaksi astiaksi käy lähes mistä materiaalista tahansa valmistettu astia, sillä akryylivärit sopivat monelle eri pinnalle. Maalin kestävyyttä lisää sen suojaaminen lakalla. Maalaaminen ei vaadi suuria taiteilijan taitoja, sillä tekniikkana voi käyttää tarkasti sivellintä tai sabluunaa tai suurpiirteisesti sientä tai pensseliä.
Tarvikkeet ja työvälineet:
- Kukkaruukkuja tai muita astioita
- Akryylivärejä
- Lakka
- Siveltimiä tai sieniä maalaukseen
- Sanomalehteä pöydän suojaukseen
- Vettä siveltimien pesuun ja maalin ohennukseen
- Alusta, jos sekoitat värejä keskenään
- Lakkaa maalattu ruukku lopuksi ja anna kuivua
Työohje:
- Putsaa/pese kukkaruukut ennen maalausta ja anna kuivua.
- Maalaa kukkaruukkuihin kuvioita siveltimellä tai sienellä töpöttämällä. Akryylimaali on käyttövalmista sellaisenaan, mutta sitä voi myös ohentaa vedellä.
- Anna maalin kuivua. Pintakuivaa se on puolessa tunnissa ja täysin kuivaa vasta vuorokauden jälkeen.
- Viimeistele maalattu kukkaruukku suihkuttamalla se kauttaaltaan lakalla ja anna kuivua kunnolla.
Ohjaajalle:
Akryyliväri on monikäyttöinen, sillä se tarttuu paperiin, kartonkiin, metalliin, muoviin, lasiin, kiveen, kipsiin ja puuhun. Sillä voi siis maalata melkein mitä tahansa. Akryyliväri on märkänä vesiohenteinen ja –liukoinen, mutta kuivuessaan muuttuu vedenkestäväksi. Tosin kunnon vesipesua hankauksineen se ei kestä. Lakka lisää värin kestävyyttä ja maalit säilyvät myös ulko-oloissa.
Herätä herne
Siemenestä kasvattaminen on elämys, erityisesti jos siemen itää nopeasti, muutamassa päivässä. Siemenen itämistä on kiehtovaa seurata ja tapahtuman näkeminen auttaa ymmärtämään prosessia, joka yleensä piiloutuu maan alle.
Tarvikkeet:
- Juomalasi tai lasipurkki
- Talouspaperia
- Nopeasti itäviä siemeniä (esim. papu)
Työohje:
- Tee talouspaperista nyyttejä ja asettele lasipurkin pohjalle.
- Laita yön yli liotetut pavun tai herneen siemenet paperin väliin ja kastele paperi kunnolla.
- Muutaman päivän kuluttua siemenkuori repeää, ensin tulee juuri esiin ja myöhemmin verso.
Ohjaajalle:
Muista laittaa pavunsiemenet likoamaan edellisenä iltana, jotta ne itäisivät nopeammin. Voidaan myös pitää kisa siitä, kenen herneellä on vauhdikkain kasvu. Apuna voidaan käyttää vaikka viivoitinta. Lasipurkissa jossa on saatavilla vettä, voidaan kasvattaa myös monia tuttuja vihanneksia.
Huhtikuun retki: Lintujentarkkailu
Lintujentarkkailu on hauskaa ja halpaa puuhaa. Se onnistuu ympärivuoden eikä ole sidoksissa paikkaan. Lintujen tarkkailua voi harrastaa omassa pihapiirissä, voi lähteä linturetkelle tai se onnistuu jopa ikkunasta käsin esimerkiksi järjestämällä linnuille talviruokintapaikka ikkunan alle.
Tarvikkeet ja työvälineet:
- Lintukirja
- Vihko
- (Kiikarit)
Työohje:
- Lintuharrastus olisi helpointa aloittaa talvella, jolloin lintuja on vähiten. Kevään tullen lintulajeja tulee koko ajan lisää ja niitä on helpompi tunnistaa kun on oppinut tunnistamaan helpot peruslinnut ensin.
- Pohtikaa yhdessä lintukirjan avulla, minkälaisia lintuja olette nähneet
- Piirtäminen ja muistiinpanot helpottavat oppimista.
- Lintuoppaiden johdanto-osioissa on yleensä hyvät ohjeet siitä, miten lintuja tunnistetaan. Keskeisimmät lintujen tunnistamisessa esiin nousevat tekijät ovat koko, muoto, värituntomerkit, liikkumistapa, olinpaikka ja äänet.
Ohjaajalle:
4H kerhon toptehtävistä löytyy tietoa ja tehtäviä eritasoisille ja ikäisille lintuharrastajille. BirdLife Suomi ry:llä (www.birdlife.fi ) on kattavat ja monipuoliset sivut lintuharrastukseen. Kirjastoista voi lainata erilaisia lintukirjoja.
Lisätietoja: http://www.4h.fi/kerhot/top-tehtavat/metsa_ja_luonto/, www.birdlife.fi
Kuukauden eläin: Lammas
Lammas on monipuolinen kotieläin
Lammas tuottaa lihaa, villaa ja turkiksia. Joissakin maissa lampaat ovat myös maidontuottajia. Suomessa liha on lammastalouden tärkein tuote. Lampaita pidetään vaatimattomina eläiminä, jotka selviävät vähällä ravinnolla ja karuissa oloissa. Rehujen määrä ja laatu vaikuttavat kuitenkin paljon lampaiden kasvunopeuteen. Lampaiden määrä on Suomessa jatkuvasti vähentynyt. Joillekin lampaiden kasvatus on mielenkiintoinen harrastus, mutta viime vuosina sen merkitys myös yritystoimintana on kasvanut.
Lampaat ruohonleikkureina
Lammas on märehtijä, joten se syö pääasiassa nurmea. Kevyet ja sorkkajalkaiset lampaat pystyvät liikkumaan vaikeakulkuisissa maastoissa, löytävät vähäisetkin ruohotupsut ja syövät laitumensa tarkasti. Ne ovat oivallisia maisemanhoitajia ja ruohonleikkureita. Lampaat pitävät viljelemättömiä joutoalueita kunnossa ja estävät niitä kasvamasta umpeen.
Suomessa oma lammasrotu
Suomessa on oma lammasrotu, suomenlammas. Se on hedelmällinen rotu, joka tuottaa keski- määrin enemmän karitsoita kuin useimmat muut lammasrodut. Suomeen on viime vuosina tuotu useita liharotuja, joita risteytetään suomen- lampaan kanssa. Näin saadaan parannettua lihantuotantoa. Suomenlammas on kuitenkin maamme valtarotu (n. 67 % 1996).
LihaksikasTexel-lammas on kotoisin Hollannista. Suomessa texel-rotua on risteytetty menestyksekkäästi suomenlampaan kanssa. Texel-rodun villa ei sovellu kuitenkaan käsityölangaksi kuten suomenlampaan villa. Muita Suomessa eläviä lammasrotuja ovat Rygja, Oxford down sekä Dorset.
Lampaan vuosi
Lammas karitsoi kerran vuodessa, yleensä keväällä maalis-huhtikuussa. Uuhi karitsoi kerralla 1 – 3 karitsaa. Karitsat vierotetaan noin kahden-neljän kuukauden ikäisinä. Kesällä uuhet ja karitsat ovat laitumella. Syksyllä uuhet (naaraslampaat) astutetaan. Tämä tapahtuu siten, että pässi päästetään uuhien joukkoon. Uuhien tiineysaika kestää noin 5 kuukautta. Alkuvuodesta lampaat valmistautuvat karitsointiin ja imetykseen. Tätä kutsutaan tunnutukseksi.
Lampaat keritään kahdesti vuodessa
Lampaat keritään yleensä kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Tämän määrittelee eläinsuojeluasetus. Perinnölliset ominaisuudet, lampolan olosuhteet ja lampaiden ruokinta vaikuttavat villan laatuun ja määrään. Keritseminen tapahtuu joko keritsinkoneella, käsikeritsimillä tai tavallisilla saksilla. Keritsemisen yhteydessä lampaiden sorkat leikataan ja raspataan.
Karitsoiden ruokinta
Vastasyntyneen karitsan tärkein ravinto on maito. Mikäli karitsa ei saa riittävästi maitoa uuhelta, voidaan karitsalle antaa myös lehmän ternimaitoa. Vähitellen karitsa kehittyy märehtijäksi. Noin kahden kuukauden ikäisenä karitsa pystyy syömään hyvin nurmirehuja. Teurasikä on Suomessa 6 – 7 kuukautta. Kasvunopeuteen vaikuttavat ruokinta ja perinnölliset tekijät.
Lisätietoja: http://www.laidunpankki.fi/sivu.tmpl?sivu_id=255, http://openetti.aokk.fi/info/OpiskelijoidenTyot/LAMMAS/rotu.htm
