Kerää luonnosta askartelu materiaalia talteen yhdessä iäkkäiden kanssa
Luonnonmateriaalien kerääminen talteen ja niiden käsittely säilyttämistä ja jatkokäyttöä varten on mukavaa yhteistä puuhaa ja onnistuu toimintakyvyn rajoitteista huolimatta. Jos osallistujien toimintakyky ei riitä lähtemään luontoon asti, voi luonnonmateriaaleja tuoda asukastiloihin ja loppu käsitellä ne siellä yhdessä iäkkäiden kanssa.
Ruisleipä
Syksy on sadonkorjuun aikaa. Ruisleivän leipomisen sesonki ajoittuu syksyyn, kun viljat on puitu ja jatkojalostettu jauhoiksi. Ruisleivän leipominen mielletään usein haasteelliseksi ja työlääksi, mutta loppujen lopuksi se ei vaadi kuin riittävästi aikaa taikinan hapattamiseen.
Tarvikkeet ja työvälineet (4-5 reikäleipää):
- Pala ruisleivän juurta (n.½ dl)
- 2 litraa vettä
- 3 kg ruisjauhoja
- 1½-2rkl suolaa
- Leivonta-astia, puuhaarukka, leivinliinoja, leivinpaperia, muotteja, haarukka
Työohje:
- Alkuhapatus (n. 1vrk): Kaada leivonta-astiaan juuren lisäksi koko vesimäärä ja tässä vaiheessa vain 3-4 dl ruisjauhoja, jolloin syntyy laiha vellimäinen seos. Peitä astia leivinliinalla ja anna juuren ”herätä” n. 1vrk huoneenlämmössä. Voit sekoittaa seosta muutaman kerran hapattumisen aikana.
- Hapatus (n. 1vrk): Kun vuorokausi on kulunut, lisää seokseen suola ja 1 l jauhoja, jolloin syntyy löysähkö taikina. Anna taikinan hapattua edelleen n. 1vrk sekoitellen 2-3 kertaa. Taikina on sopivan hapantunut, kun se alkaa nousta ja siihen syntyy jopa ilmakuplia. Mikäli näin ei käy, lisää hieman jauhoja, sekoita hyvin ja odota.
- Taikina: Vaivaa taikinaan n. 2 vrk aloituksen jälkeen niin paljon jauhoja, että siitä tulee kimmoisaa mutta ei kovaa (vrt. pullataikina): ruisleipätaikina ei irtoa astian reunoista. Anna kohota peitettynä 30 min.
- Ripottele leivinlaudalle jauhoja. Ota kutakin leipää varten kahden nyrkin verran taikinaa. Muotoile taikinasta pallo ja taputtele siitä leivinlaudalla 2 cm paksu, pyöreä ja litteä leipä. Tee reikä keskelle muotilla tai esim. juomalasilla. Pistele leivät haarukalla ja anna kohota liinan alla 30 min.
- Paista leipiä tavallisessa sähköuunissa 200 asteessa n. 40-45 min ja kiertoilmauunissa 200 asteessa 30-35 min. Leipä on kypsä kun se ”kumisee” kopautettaessa.
Valmis leipä kannattaa säilyttää paperipussissa. Pidempään säilytettäessä leivät kannattaa pakastaa.
Toimintarajoitteiden huomioiminen:
Valmiin taikinan muotoilu leiväksi onnistuu heikoillakin voimilla. Jo ruisleivän tuoksu ja maistelu on terapeuttista ja herättää muistoja ja keskustelua.
Kuivakukkakranssi/-asetelma
Tämän kranssin voi tehdä vielä pitkälle syksyyn, sillä ohjeessa käytetyt olkikukat ja ikiviuhkot säilyttävät värinsä pitkän aikaa korjuun jälkeen. Aurinkoinen piriste syyspäivään syntyy nopeasti, kranssipohjaan on hyvä pistellä lyhyitä kukanvarsia. Voit käyttää asetelmassa myös itse kuivattuja luonnonkasveja.
Tarvikkeet ja työvälineet:
- Oasis-kranssipohjia tai styrox-kranssipohjia
- Kuivakukkia
- Rautalankaa tai puuvillalankaa ripustuslenkiksi
- Sakset, veitsi, sivuleikkurit, puikko
Työohje:
- Ota kesällä kuivatut kukat esille ja leikkaa ne noin 1-2cm pituisiksi. Karsi myös ylimääräiset lehdet kukkien alapinnoilta.
- Suunnittele ja sommittele kukista esteettinen kokonaisuus kranssipohjan peitteeksi.
- Jos haluat symmetrisen sommitelman, aloita keskeltä ja sijoita isot olkikukat tasaisin välimatkoin.
- Täytä keskellä olevien olkikukkien välit pienemmillä.
- Reunat on täytetty keltaisella sini-ikivuihkolla. Kukkavarsi on leveähkö, joten niillä saa helposti tuuheutta kranssiin. Asettele kukat lomittain, hieman viistosti kranssin sisään painaen.
Ohjaajalle:
Muita hyviä kasvatettavia kuivakukkia ohjeessa mainittujen lisäksi ovat jänönhäntä, ikikulta, helminukkajäkkärä, kultahehku, herttaikikukka ja paperikukka. Luonnonkasveista pietaryrtti ja siankärsämö sopivat myös erinomaisesti kuivatukseen. Asetelmia voi tehdä ympäri vuoden ja toiminnan voi jakaa useammalle toimintakerralle. Valmiita kuivakukkia voi ostaa esimerkiksi toreilta sekä verkkokaupoista.
Toimintarajoitteiden huomioiminen:
Asetelmien tekoa helpottaa, jos kuivakukiksi valitaan sellaisia lajeja, joilla on paksumpi ja kovempi varsi. Ne ovat kestävämpiä, kuin hennommat lajit. Oasis-sieneen painaminen onnistuu heikoillakin voimilla.
Lampaanvillan huovutus
Kevät on lampaiden sesonki aikaa: lammas karitsoi noin kerran vuodessa, yleensä keväällä 1-3 karitsaa, lampaat myös keritään keväällä ja usein toistamiseen syksyllä. Lammas on monipuolinen kotieläin, sillä siitä saadaan lihaa, villaa ja turkiksia. Pienten karitsoiden näkeminen on monelle elämys ja aktiviteetiksi voi lisätä lampaan villaan ja sen käsittelyyn tutustumisen sekä huovuttamisen. Villasta voidaan huovuttaa esimerkiksi helmet tai avaimenperä.
Tarvikkeet ja työvälineet:
- Huovutusvillaa
- Mäntysuopaa
- (Villa)lankaa, nyöriä, avaimenperärenkaita
- Pesuvati, sakset, teippiä, parsineula
Työohje:
Sekä kaulakoru että avaimenperä tehdään erikokoisista huovutetuista palloista.
- Revi huovutusvillasta pienehköjä ”nippuja” villaa.
- Pyörittele kuivaa villaa käsien välissä palloksi.
- Ala huovuttaa. Kastele villa lämpimällä saippua vedellä ja ala pyörittää sitä kämmenten välissä. Lisää lämmintä saippuavettä välillä ja jatka huovuttamista, kunnes kuidut ovat kiinnittyneet toisiinsa ja on muodostunut tiivis pinta.
- Huuhtele pallo lopuksi kuumalla ja kylmällä vedellä. Anna kuivua. Tee useampi erikokoinen ja –värinen pallo.
- Yhdistä kuivuneet pallot toisiinsa työntämällä neulassa oleva lanka pallojen läpi. Solmi langan päät lopuksi yhteen. Avaimenperä tehdään muuten samalla tavoin, mutta pallot yhdistetään peräkkäin ja viimeiseksi kiinnitetään avaimenperärengas.
Ohjaajalle:
Lisätietoa huovutuksesta: http://www.4h.fi/@Bin/29442/huovutusohje_ctaso.pdf
Toimintarajoitteiden huomioiminen:
Toimintaa voidaan soveltaa toimintakyvyn mukaan. Villaa voidaan muotoilla käsien välissä märkänä tai kuivana, pöytää vasten tasossa, astiassa sylissä tai neulahuovuttaa. Huovutusvilla antaa miellyttäviä aistikokemuksia pelkästään pyöritettäessä käsien välissä.